Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Viima juomassa näyttelyreissulla jossain terminaalissa

Alunperin minun ei ollut tarkoitus harrastaa koiran kanssa yhtään mitään, ja olin sen takia valmis ottamaan vaikka kivesvikaisen tai värivirheellisen koiran ettei varmasti olisi paineita mitään tehdä. Heti ensimmäisestä pentunäyttelystä lähtien harrastusmaailma kuitenkin tempasi mukaansa ja Viiman kanssa tuli kokeiltua kaikki soveliaat lajit ja matkusteltua pitkin Itä-Eurooppaa.

Eniten olemme harrastaneet näyttelyitä, mutta myös rata- ja maastojuoksukilpailuja. Tällä hetkellä Viima on ikänsä puolesta ollut jo tovin eläkkeellä juoksuharrastuksista ja myös treeneistä 2010 treeneissä sattuneen loukkaantumisen takia. Näyttelyissä käytän sitä enää harvakseltaan veteraaniluokassa.

Oikeiden näyttelyiden lisäksi olemme harrastaneet Viiman kanssa paljon myös mätsäreitä, joissa se on menestynyt ihan mukavasti ollen parhaimmillaan BIS-1 ja useaan kertaan PUN-1 tai SIN-1.

Välillä vedetään tietysti viehettä ihan keskenämme, tässä veljeni lähettämässä Viimaa.

Viima ei ole itse hyppäämässä veteen ihan ensimmäisenä, mutta pienellä kannustuksella se menee kyllä ihan mielellään ja nauttii suuresti tästä viilennyksestä kuumina kesäpäivinä. Viima ui hyvin rauhallisesti ja verkkaisesti, yhtään räpiköimättä.

 

Vapaanaollessaan koirat tietysti aina silloin tällöin löytävät pupuja. Yhtäkään eivät ole onneksi pusikkoisessa Suomessa koskaan saaneet kiinni, mutta ajavat hulluna ja ovat sen jälkeen kovin voipuneita ja tyytyväisiä. Tässä muinainen kuva pupujahdin jälkeen läähättävästä Viimasta jota pikkuinen Dante menee ihmettelemään.

Viima on käynyt luonnetestissä mutta ei saanut siitän tulokseksi kuin nollan: koira karkasi. Eli tosiaan Viima säikähti rämisevää tynnyriä niin paljon että pakeni ja oli karussa yli puoli tuntia. Se oli ollut muutenkin testissä paniikissa koska pelkäsi mörköjä niin paljon. Normaalielämässäkin Viima kammoaa esimerkiksi liehuvia lippuja, markiiseja ja joskus satunnaisesti jopa lumiukkoja ja betonisia jättiläisjalkapalloja...

Enimmäkseen Viima nauttii nykyään hyvin ansaituista eläkepäivistä. Jalkavammaa lukuunottamatta se on hyvin terve kuten on ollut koko ikänsä, ja harrastusten sijaan saa kelliä joutilaana pappakoirana ja meidän rakastettuna lemmikkinä.

©2017 Kennel Venetian - suntuubi.com