Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

EIRECOGTEIL'S QAWII TITYAS "FEANOR"

 

• Virallinen nimi: Eirecogteil's Qawii Tityas

• Rotu: saluki

• Sukupuoli: uros

• Väri: punainen mustilla korvahapsuilla

• Syntymäaika: 13.6.2007

• Rekisterinumero: FIN39502/07

• Kasvattaja: Jaana Reiman

• Omistaja: Pasi Lifländer

• Korkeus: n. 65 cm

• Paino: 21 kg

• Isä: Al-Shen Qawii al Kabiir

• Emä: C.I.B FIN EE SE NO MVA V-05 Abu Hakim Gaia

• Sisarukset:

veljet: Qawii Crius, Qawii Mimas "Mimas"

siskot: Qawai Creusa "Löysä", Qawai Eurybia, Qawai Rhea, Qawai Theia

• Sukutaulu: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN39502%2F07&R=269

 

• Luonnetesti: +25 laukausvarma

• Terveystutkimukset:

sydämenkuuntelu: ei sivuääniä

silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

lonkat: A/A

kyynärät: 0/0

Feanor, Fea, Featsu, Feukku, pieni ketunpoika, kanelikierre, napero, napsukka, katkarapu ja ravunsyötti

Feanor tuli minulle vähän heräteostoksena. Olin kyllä jo vuosia haaveillut toisen salukin ottamisesta, ja halusin nimenomaan punaisen uroksen. Kun sitten kuulin että sellainen olisi tarjolla vieläpä juuri siltä punaiselta nartulta jonka pennusta olin vuodet unelmoinut, niin eipä siinä juuri voinut kieltäytyä. Kaiken kukkuraksi pentujen syntymäpäivä oli sama kuin oma syntymäpäiväni! Niin Feanor sitten tuli yllätysostoksena meille.

Feanor sai nimensä tietysti J.R.R Tolkienin haltialta, tätä nimeä olin suunnitellut jo vuosia ennen Fean syntymääkään. Valitettavasti nimi oli kovasti enne ja Feanor sai juuri sellaisen kettumaisen luonteen kuin esikuvallaankin!

Feanor oli pienestä asti todella reipas ja rohkea mutta myös kamala ärripurri halutessaan. Ruoasta se tappeli ihmistä vastaan oikein puremalla, ja piti selättää pikkupentuna useamman kerran että oppi siihen ettei ihmisiin kosketa ja näitä tulee kunnioittaa. Sittemmin se onkin ollut ihmisille täysin kiltti ja itseasiassa sosiaalisin saluki jonka tunnen. Erityisesti lapsia se rakastaa ja haluaisi jo kaukaa vetää näiden luokse paijattavaksi. Fean kanssa on kiva kulkea kaupungilla koska se antaa niin paljon iloista mieltä vastalahjaksi kaikille silittelemään tuleville.

Muille koirille Feanor on edelleen tulta ja tappuraa, ja joutuu tappeluun säännöllisesti. Sen reaktiot suuttuessaan ovat aivan ylilyötyjä, pentujenkin päälle se käy muristen ja näykkien mitättömistä asioista. Tapellessaan se on myös hyvin periksiantamaton omalla kustannuksellaankin, lähinnä vain Dante saa sen ruotuun ja alistumaan melko välittömästi konfliktitilanteessa. Feanor ei erityisemmin pure, mutta näykkii muita. Tappelut tekee yleisiksi myös se, että Feanorissa on jokin haju mikä saa useimmat koirat pitämään sitä narttuna. Mitään vikaa ei ole löydetty, mutta sen täytyy olla jokin hormonaalinen monimutkaisempi juttu johon viittaisi myös Fean hidas/olematon kehittyminen.

Fealla on myös suuri oman tilan tarve. Vaikka ihmistä se nykyään väistää korkeintaan harmitustaan ääneen murahtaen, muille koirille se ei suostu antamaan tuumaakaan periksi ja niinpä esimerkiksi takakonttiin tunkiessa menee helposti tappeluksi. Lisäksi Fealle tulee helposti huono olo jos se matkustaa muiden kanssa sumpussa, joten se saa nykyään nauttia takapenkillä turvavöissä olon luksuksesta. Tämän lisäksi se on vielä kovin mustasukkainen kaikesta huomiosta, niin ihmisten kuin jopa koirien keskinäisestä huomiosta, ja repii tästäkin helposti syyn tappelulle.

Riistavietti Feanorilla on kova, puput ovat alati mielessä ulkona ollessa. Pupuja jahdattuaan se tulee kyllä ripeästi takaisin, mutta on toisaalta myös vaarallisen itsenäinen luonne. Nopeana koirana se on muutaman kerran viilettänyt "edeltä kotiin" taittaen useita kilometrejäkin aivan muutamassa minuutissa, ja ruvennut vasta perillä vikisemään sitä mihin me muut jäätiin. Onneksi näin on tapahtunut vain harvoin. Feanor on salukiksi kohtalaisen tottelevainen, pysyy lähettyvillä (yleensä) ja antaa kiinni helposti. Harmi kyllä kisoissa se on keskittynyt parin seuraamiseen ja muuhun pelleilyyn.
 

Erikoinen piirre Feassa on sen korkea kipukynnys. Sille on useita kertoja sattunut hyvin kivuliaita haavereita, esimerkiksi kerran kun sen kainalo oli ollut vähintään puolitoista vuorokautta auki 10 cm pituisella palkeenkielellä. Feanor ei virkannut tästä mitään, olisi vain halunnut juosta ja leikkiä. Se ei tosiaan pipejään valittele. Muutaman kerran kun Fea on pitänyt rauhoittaa, on myös tullut huomattua että se taistelee aivan viimeiseen asti vastaan nukutusaineelle ja on siten aika hidas ja hankala rauhoittaa. Ei vaan suostu nukahtamaan tai käymään maate niin kauan kun vähääkään henki pihisee.

Feanorilta murtui toispuoleisesti alaleuka syyskuussa 2012 sen tapellessa Danten kanssa. Viikissä leuka operoitiin, eli laitettiin rautalanka jne. sen sisään ja päälle kipsi. Fea ei ole ollut millänsäkään kipsistä kun lääketokkurasta päästi. Juoksemisesta se joutuu tosin pitämään kuukausien tauon, ja puhkuu tietysti energiaa. Yhden kulmahampaan se todennäköisesti menettää mutta muuten toipuu ennalleen.


Feanor muutti asumaan maalle Pasi Lifländerin luokse ainoaksi koiraksi syksyllä 2013 laumakemiallisten asioiden takia. 

 

©2017 Kennel Venetian - suntuubi.com