Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

BALT FIN EE LV LT BY MVA

COVERDALE'S KIPRUSOFF "DANTE"

 

• Virallinen nimi: Coverdale's Kiprusoff 

• Rotu: venäjänvinttikoira

• Sukupuoli: uros

• Väri: punainen

• Syntymäaika: 3.3.2006

• Rekisterinumero: FIN21448/06

• Kasvattaja: Kaisa Talvenheimo

• Omistaja: Milla Leskinen

• Korkeus: n. 78?

• Paino: 36 kg

• Isä: FIN MVA Dshomini v. Troybhiko

• Emä: FIN MVA Coverdale's Ifigeneia

• Sisarukset:

veljet: Kariya "Kariya", Kipketer "Ilja", Ketterer "Onni"

siskot: Kangaroo Paw "Neela", Karelia "Dakota", Karima "Karima", Kleopatra "Kiira"

• Sukutaulu: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN21448%2F06&R=193

 

• Luonnetesti: +78 laukausvarma

• Terveystutkimukset:

sydämenkuuntelu: ei sivuääniä

silmätutkimus: makroblepharon: todettu (löysäluomisuus)

lonkat: A/A

kyynärät: 0/0

 

Dante, Dantsu, Danzig, Vantte, Dantsukka, Nokkiainen, Nokkis, Nokkakoira, Käpykakku, Venäläinen tv-ruudun peittäjä

 

Ollessani melko kyllästynyt salukipiirien paskanjauhamiseen ja suunnitellessani samalla toisen koiran ottamista päädyin katselemaan tarkasti myös muiden haaverotujeni pentuesuunnitelmia. Sieltä pisti niin isosti silmään Danten komea isä Petja (Dshomini v. Troybhiko) tummalla värillään, että taisin vaihtoehtolistaani merkitä yhdistelmän sydämen kuvalla. Myös emä Nella oli todella kaunis borzoi. Otinkin sitten yhteyttä Danten kasvattajaan ja kohta oli borzoi-haave tulilla.

Pentujen synnyttyä sieltä ei pieneksi pettymyksekseni tullut juuri minulle sopivaa syväntummaa brindleä kuten Petja, mutta kylläkin oikein sievä kokopunainen pentu hauskanvärisellä naamalla. Pentuna se oli suorastaan syötävän söpö, tähän malliin:

Dante sai nimensä tietysti suuresti ihailemaltani runoilija Dante Alighieriltä, jonka tuotantoon olin hieman aikaisemmin tutustunut. Kaimaltaan Dante ei ole saanut kuin ison nenän, synkeä ja kiukkuinen dantemainen luonne ei onneksi tullut mukana.

Dantesta kasvoi Viimalle hyvä kaveri ja juoksun kirittäjä. Ne ovat tulleet aina erinomaisesti toimeen. Hyvin Dante on pärjännyt aina muidenkin koiriemme kanssa, eikä myöskään kissojen tai muiden pikkulemmikkien suhteen ole ollut mitään ongelmia. Dante on tosin ruoalle niin ahne ja suuttuessaan todella hurja, ettei sitä pienten pentujen kanssa uskalla enää jättää keskenään päiväksi kun pienet eivät sitä ymmärrä vielä kunnioittaa. Dante ei ota lainkaan osaa lähinnä salukien välillä käytävään napinaan laumanjohtajuudesta, mutta toisaalta on se jolla on aina viimeinen sana sanottavanaan vaikkapa herkkupaloista yksinkertaisesti kokonsa ja (tarvittaessa) hurjuutensa takia.

Danten luonteessa on omat ongelmansa, lähinnä järjetön ahneus eli kaiken syötävän kaivelu ylähyllyiltä asti ja jääkaapin ratsaus. Luonnollisesti tähän herkutteluun yhdistyy pitkät karvat ja herkkä vatsa... yäk. Tämän takia meillä on keittiön ovi visusti lukossa kun lähdemme pois kotoa. Toisekseen Dante tuli aikuisuuden kynnyksellä typeräksi remmirähjääjäksi, joka pätee edelleen vaikka se on oppinut olemaan käskystä siivosti. Remmirähjäys-moodi alkoi näkymään harmittavasti myös juoksukisoissa, joissa Dante loistavan alun jälkeen alkoi ottamaan diskejä. Riistaviettiä sillä kyllä riittää edelleen vaikkei kisoihin ole voitu mennä.

Noita huonoja puolia lukuunottamatta Dante on kuitenkin luonteeltaan aivan mahtava. Se on kaikille ihmisille viimeiseen asti kiltti, todella sellainen koira johon voi luottaa missä hoitotoimenpiteissä tahansa. Tämä siitäkin huolimatta että se on todella kipuherkkä ja naurettavuuteen asti pienimmistäkin (tai olemattomista) havereista dramatisoiva prinsessa. Suuri ulvonta alkaa jos eläinlääkäri tarttuu vaikka siihen -terveeseen- jalkaan tai korvaan. Dante on vapaanaollessaan ollut aina erittäin tottelevainen ja tulee luokse kutsusta melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Se ottaa koko ajan erittäin hyvin kontaktia. Vieraille ihmisille Dante on välinpitämätön mutta ystävällinen. Yksin se ei tykkää olla, siis kokonaan yksin ilman koirakaveria. Miellyttämishalua sillä on selvästi keskimääräistä vinttikoiraa enemmän.

Dante on reipas ja rennosti ottava kaupunkikoira, jonka kanssa on myös ilo matkustella. Se käy välittömästi lattialle huilimaan vaikka miten ruuhkaisessa liikennevälineessä, koska ymmärtää mukavuuden päälle eikä pelkää vierestä kulkevia muita ihmisiä. Myös kotona se viettää enimmän aikansa makoillen ylösalaisin jossain suosikkinurkassaan, ja on todella rauhallinen luonne muutenkin. Enimmän leikkimisen Dante lopetti jo noin kahdeksankuisena, joten se on aina ollut melko vakava ja pikkuvanha koira. Luopnetestissä Dante pärjäsi hienosti eikä ollut moksiskaan juuri mistään pelotuksista. Hermot sillä on aina olleet oikein hyvät. Mitään terveysongelmia ei ole ollut koskaan. Syksyllä 2012 Dante tappeli Feanorin kanssa sen verran rajusti että siltä itseltään lähti yksi etuhammas juurineen irti, tosin vasta viikkoa myöhemmin luuta syödessä... Tästä on nyt hammastodistus tilattuna näyttelyitä varten.

Dante on aiheuttanut omatoimisilla aterioinneillaan meille paljon harmaita hiuksia, mutta on siitä huolimatta mitä rakastettavin ja tärkein perheenjäsen. Nokanvartta pitkin tuijottavat uskolliset silmät on juuri sellaista mitä koiranomistaja voi toivoakin.

©2017 Kennel Venetian - suntuubi.com