Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

C.I.B BALT FIN EE LV LT BY RUS MVA BALT EE LV LT VET MVA

ABU HAKIM JAWAD "VIIMA"

 

• Virallinen nimi: Abu Hakim Jawad 

• Rotu: saluki

• Sukupuoli: uros

• Väri: cream

• Syntymäaika: 12. 11. 2002

• Rekisterinumero: FIN10477/03

• Kasvattaja: Maija-Liisa Nikula & Timo Virtanen

• Omistaja: Milla Leskinen

• Korkeus: n. 68 cm

• Paino: n. 26 kg

• Isä: Dyynien Flying Friend

• Emä: FIN MVA Abu Hakim Bibi Khanum

• Sisarukset:

veljet: Jafar "Jaska", Jamil "Jami", Jasar "Jasu", Josiah "Justus",

siskot: Janan "Janna", Jasirah "Sira", Jeanneth "Jeanneth"

• Sukutaulu: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN10477%2F03&R=269

 

• Luonnetesti: 0 (koira karannut)

• Terveystutkimukset:

sydämenkuuntelu: ei sivuääniä

silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

lonkat: A/A

kyynärät: 0/0

 

Viima, Viimu, Viimukka, Viimuska, Vimy, Pötikkä, Voittajapoika, Alieni, Marsipaanipossu

Viima oli minulle unelmien täyttymys. Olin halunnut koiraa koko ikäni ja kun viimein sain äitini suostumaan sellaisen hankkimiseen oli rotuvalinta helppo. Harkitsin tuolloin whippettiäkin, mutta koin että koska juuri (kermanvärisestä) salukista olin koko ikäni haaveillut pitäisi etsiä juuri tämänrotuinen. Luonteeltaan saluki vaikutti ihanteelliselta lemmikiltä sosiaalisuuden, vähäisen dominanssin ja kiltteyden takia. Viiman kanssa en joutunut pettymään.

Löysimme ilmoituksen salukinpennuista Helsingin Sanomista aivan muutaman päivän kuluttua hankintapäätöksen jälkeen. Jo kahden viikon kuluttua koiralupauksesta minulla oli oma ihana pieni poika! Viima oli vajaa nelikuinen meille tullessaan. Menimme alunperin katsomaan Viiman siskoa, mutta Viima rohkeampana ja kontaktia ottavampana tuntui vaan enemmän omalta. En ollut harkinnutkaan urosta koska mielsin uroskoirat jotenkin hankalammiksi, mutta jälkeen päin olen ollut tyytyväinen siihen että urokseen tuli päädyttyä. Putkiaivojen kanssa on ollut helppo elää.

Viima sai nimensä ihan luonnonilmiö Viimasta. Mietin joskus yömyöhään sopivia nimiä ja tuo putkahti mieleeni: etten olisi unohtanut sitä, raapustin nimen kynällä käteeni ja jatkoin nukkumista. Viimalle se on sopinut kuin nenä naamaan, koska se on aina ollut sellainen ohi pyyhältävä tuulenvire. Toki myös puheet "purevasta viimasta", "julmasta viimasta" jne. ovat sittemmin olleet hauskoja...

Viima on aina ollut esimerkillisen kiltti ja nöyrä perhekoira ja ihanteellinen lemmikki. Vaikka se on hurjana riistan perään, se antaa sisätiloissa pienlemmikkien olla rauhassa. Onpa yrittänyt haastaa hiiriäkin leikkiin. Ulkonakaan Viima ei jahtaa vieraita kissoja ja vieraiden koirien kanssa se on myös tullut aina hyvin toimeen. Viima on nimellinen laumanjohtaja mutta kiltin ja sopuisan tossukka-luonteensa takia se ei pysty todellisuudessa juuri pitämään puoliaan muita vinttikoiriani vastaan. Kovasti se saattaa äristä vinttareille mutta tosipaikan tullen sillä ei ole nokkimisjärjestyksessä sanansijaa. Kaikkien koiriemme kanssa se on aina tullut hyvin toimeen, joskus Feanorin kanssa sillä on selkein henkinen yhteys salukiuden kiemuroissa. Toisaalta Feanorin kanssa on myös suurimmat eripurat. Viiman paras kaveri meillä on ehkä Dante, joka on aina katsellut Viimaa ylöspäin (tai fyysisesti alaspäin) "isoveljenä."

Viima on aina ollut suht mukava ja lähellä pysyvä vapaanajuoksutettava, mutta sillä oli kahdeksanvuotiaaksi asti todella rasittava tapa säännöllisen epäsäännöllisesti alkaa lällätellä ja vältellä kiinniottoa sille päälle sattuessaan jopa tuntikausia.

 Vaikka en alunperin ajatellut harrastaa koirineni mitään, sai Viiman kasvattaja minut innostumaan ensin näyttelyistä ja pian myös vinttikoirien juoksukilpailuista Viiman ollessa vielä pentuikäinen. Sen jälkeen olemme suhanneet Viimuskan kanssa maailmaa erittäin ahkerasti ja myös ihan kivalla menestyksellä. Viima on ollut helppo ja mukava matkakumppani.

Viimalla ei ole kovin hyvät hermot, mikä näkyy sen luonnetestituloksestakin: testiä ei saatu edes loppuun koska se säikähti tynnyriä niin paljon että repi itsensä irti pannasta ja karkasi. Arjessa Viiman hermoilu ei kuitenkaan onneksi näy, edes uutenavuotena se ei ilmaise muuta kuin levottomuutta ja ei-tykkäystään raketeista. Vieraita ihmisiä Viima joko hieman pelkää ja on syrjäänvetäytyvä, tai sitten tykkää välittömästi. En ole koskaan saanut selville sen preferenssien syitä. Kun Viima kerran tutustuu johonkin ihmiseen on se mitä iloisin hännänhuiskuttaja aina tavatessaan vuosienkin päästä. Viima on suhteellisen yhden perheen ja yhden ihmisen koira, eikä yleensä niin tykkää olla hoitopaikoissa poissa kotoa ja laumasta. Se on todella kiltti ja tottelevainen noin vinttikoiramittakaavassa, lällättelyjä lukuunottamatta se ei ole kenkkuillut lainkaan

Viima on ollut todella hurmaava otus, aivan täydellinen lemmikki! Sitä parempaa ensimmäistä koiraa en olisi voinut saada. Toivottavasti perheemme saa nauttia papparaisen seurasta vielä useamman vuoden.

Viima kävi lokakuussa 2012 sydänultrassa, eikä sillä ollut merkkejä dilatoivasta kardiomyopatiasta. Lievä läppävuoto sillä oli, mutta saattaa johtua kuulemma vanhuudesta. Kuntoluokitukseksi Viima sai 3/9 eli aika huonon, koska sen lihakset ovat kuihtuneet. Verenpaine oli myös hieman korkea. Kontrolleihin mennään myöhemmin talvella, mutta operointeja ei aleta Viimalle enää tekemään jos jotain ilmenee ellei kyse ole simppelistä asiasta. Pirteä ja iloinen tuo kuitenkin on.

©2017 Kennel Venetian - suntuubi.com